27.8.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syytteestä Ylivieskan KO p. 24.11.1976 oli lausunut selvitetyksi, että A toimiessaan valtionrautateiden palveluksessa asemamiehenä Sievin asemalla Sievin kunnassa 21.11.1975, jolloin hänen oli kello 12.00 mentävä virantoimitukseen junansuorittajaksi, oli kello 9.00 - 11.00 välisenä aikana nauttinut neljä pulloa keskiolutta, minkä lisäksi hän oli edellisenä iltana kello 16.00 - 21.00 välisenä aikana kolmen muun miehen kanssa yhdessä nauttinut kaksi pulloa Koskenkorva-viinaa ja kaksi pulloa likööriä. Samana päivänä kello 12.00 virantoimitukseen tultuaan ja ohjattuaan Sievin asemalle etelästä päin kello 12.53 saapuneen tavarajunan N:o T.4051 aseman ratapihan toiselle raiteelle, jolla sen oli määrä odottaa siihen asti, kunnes etelästä päin noin kello 13 aikaan saapuva erikoispikajuna n:o EP-53 oli ohittanut sen aseman ensimmäistä raidetta kulkien, A oli pian tavarajunan saapumisen jälkeen turvannut erikoispikajunalle kulkutien ensimmäiselle raiteelle, jolloin aseman eteläpään esiopastin oli näyttänyt vihreää valoa ja pääopastin ollut "aja-asennossa." Keskusteltuaan erään paikalla olleen henkilön kanssa ja toimitettuaan tämän pyynnöstä virkatehtäviin kuulumattoman puhelinsoiton sekä hoidettuaan vielä joitakin virkaan kuuluvia tehtäviä asemarakennuksessa A, joka poliisikuulustelussa oli kertonut aseman sisällä olleesta ilmaisijataulusta todenneensa aseman eteläpään pääopastimen siiven olleen ylhäällä "aja-asennossa", oli muistamatta enää tavarajunan tulon jälkeen suorittamaansa vaihteiden kääntämistä toiselta raiteelta ensimmäiselle raiteelle alkanut epäillä eteläpään vaihteen n:o 1 olevan vielä käännettynä toiselle raiteelle ja mentyään asetinlaitteiden luokse laiminlyömällä riittävän huolellisuuden tehnyt asentomerkeistä epäilystään vastaavan virhehavainnon sekä tämän jälkeen laskenut eteläpään pääopastimen siiven alas ja kääntänyt eteläpään vaihteen n:o 1, jolloin se oli kääntynyt ohjaamaan liikenteen toiselle raiteelle, mitkä toimet A oli suorittanut sen jälkeen, kun erikoispikajunan veturi oli jo ohittanut pääopastimen. Erikoispikajunan saapuessa noin 100 kilometrin tuntinopeudella pääopastimen 49 metrin päässä olevalle vaihteelle n:o 1 juna oli ohjautunut toiselle raiteelle ja junan veturi oli irronnut vaunuista ja suistunut kiskoilta sekä vaunut puolestaan jatkaneet kulkuaan toista raidetta pitkin törmäten tuolla raiteella seisoneen tavarajunan perään. Erikoispikajunan veturi ja sen kaksi vaunua sekä seitsemän tavarajunan vaunua ja rata olivat vaurioituneet. Erikoispikajunan matkustajista Aira Räsänen ja Anni Miettinen sekä sen veturimiehistö, veturinkuljettaja Eero Peltola, koneapulainen Mauno Peltokoski, sekä veturinkuljettajaoppilaat Erkki Vedenjuoksu ja Veli Unkeri olivat saaneet ruumiinvammoja, jotka eivät olleet vähäisiä. Lisäksi olivat erikoispikajunassa matkustajina olleet Heikki, Kirsti, Aili, Rauno ja Arja Niskala, Aimo Järvinen, Hannu Pilvilampi ja Leila Jyrinki sekä 39 muuta henkilöä saaneet vähäisiä vammoja, Eero Terin silmälasit, Sonja Aution vaatteet, Seija Harjulan kengät ja vaatteet sekä Martti Raudasojan matkalaukku vioittuneet sekä myöskin eräiden muiden matkustajien omaisuutta vioittunut ja turmeltunut. Rautatiehallitus oli korvannut osan veturimiehistön ja matkustajien kärsimistä vahingoista. Tapauksen jälkeen suoritetussa tarkastuksessa oli todettu Sievin aseman turvalaitteiden olleen kunnossa.

KO oli katsonut jääneen näyttämättä, että A oli ollut kysymyksessä olevana päivänä virantoimituksessa juopuneena, mutta hänen syykseen jäävän, että hän oli tahallaan vastoin valtionrautateiden virantoimitusohjesäännön määräystä vähän ennen virantoimituksensa alkamista nauttinut alkoholia ja että toimitetun verenalkoholin määrityksen mukaan hänen verenalkoholinsa oli puheena olevana päivänä kello 13.00 aikaan ollut rajoissa 1.15 - 1.32 promillea ja että hänen oli, vaikkakin hänessä ei enää tapahtumapäivänä kello 14.50 - 15.05 välisenä aikana toimitetussa humalatilan kliinisessä tutkimuksessa ollut todettu olleen kliinisesti todettavia toiminnanhäiriöitä, tapahtuma-aikana katsottava olleen alkoholin vaikutuksen alaisena, minkä seikan osaltaan oli katsottava vaikuttaneen hänen edellä kerrottuun huolimattomuuteensa virantoimituksessa.

Edellä selostetuilla perusteilla KO oli rikoslain 21 luvun 10 §:n, 34 luvun 9 §:n 3 momentin, 40 luvun 16 §:n ja 20 luvun 2 momentin sekä 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä tahallisesta virkarikoksesta ilman hyötymistarkoitusta, vaaran tuottamisesta rautatien käyttämisessä ja kuudesta ruumiinvamman tuottamuksesta ehdolliseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen ja pantavaksi asemamiehen toimesta sekä julistanut A:n rautatielaitoksen palvelukseen kelpaamattomaksi.

Mitä tuli asianomistajien jutussa esittämiin korvausvaatimuksiin, KO oli katsonut selvitetyksi, että valtionrautateille oli kerrotusta vauriosta aiheutunut vahinkoa radan ja vaunujen raivauksesta, matkustajien kuljetuksen järjestämisestä sekä tavarajunan ja erikoispikajunan kaluston vaurioitumisesta sekä kuluja vahinkoa kärsineille suoritetuista korvauksista ja valokuvien hankkimisesta kaikkiaan 1 787 442,98 markkaa, mistä vahingosta KO, katsoen, ettei A:n tuottamusta ollut pidettävä lievänä, ja ottaen huomioon vahingon suuruuden, teon laadun, vahingon aiheuttajan aseman, vahingon kärsineen tarpeen sekä muut olosuhteet, oli velvoittanut A:n suorittamaan rautatiehallitukselle korvaukseksi 200 000 markkaa 5 prosentin korkoineen 24.11.1976 alkaen. Korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista A:n tuli maksaa 1 000 markkaa.

Hyläten muiden asianomistajien korvausvaatimukset enemmälti toteennäyttämättöminä KO oli velvoittanut A:n suorittamaan korvaukseksi kivusta ja särystä Peltolalle 1 000, Peltokoskelle 500, Vedenjuoksulle 700 ja Unkerille 1 000 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista kullekkin 500 markkaa, silmälasien rikkoontumisesta, Terille 500 markkaa, kivusta ja särystä Heikki Niskaselle 200 sekä alaikäisten lastensa Rauno ja Arja Niskalan holhoojana kummankin lapsen osalta 100 markkaa, Kirsti Niskaselle 100 markkaa ja Järviselle 100 markkaa, vaatteiden turmeltumisesta Autiolle 171 markkaa, kenkien rikkoutumisesta ja vaatteiden pesusta 330 markkaa, Pilvilammelle lääkärintodistuksen hankkimiskuluista 18 ja kivusta ja särystä 100 markkaa sekä tapaturmavirastolle sen Peltolalle, Peltokoskelle, Vedenjuoksulle ja Unkerille suorittamista korvauksista 5 439 markkaa 40 penniä.

Vielä A:n ja rautatiehallitus oli velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan Räsäselle korvaukseksi kivusta ja särystä 2 000, rumentavasta arvesta 500, pysyvästä viasta ja haitasta 2 000, ansion menetyksestä 1 000 ja apulaisen palkkaamisesta 200 eli yhteensä 5 700 markkaa, josta kuitenkin vähennettiin rautatiehallituksen jo maksamat 1 000 markkaa, joten maksettavaksi jäi 4 700 markkaa 5 prosentin korkoineen 24.11.1976 alkaen, Miettiselle korvaukseksi lääkitsemiskuluista 368,27, matka- ja puhelinkuluista 231,82, työkyvyttömyyden aiheuttamasta menetyksestä 21.11.1975 alkaen tähän päivään asti 5 000 sekä kivusta ja särystä 3 000 eli yhteensä 8 600 markkaa 9 penniä 5 prosentin korkoineen 24.11.1976 alkaen ja Jyringille lääkärintodistuksen hankkimiskuluista 18 ja rumentavasta arvesta 800 markkaa.

Rautatiehallituksen oli suoritettava Raudasojalle korvaukseksi matkalaukun ja turkin vioittumisesta 100 markkaa.

Räsäselle, Miettiselle ja rautatiehallitukselle oli varattu näiden pyytämä oikeus esittää lisäkorvausvaatimuksia eri oikeudenkäynnissä.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi Räsänen, Miettinen ja rautatiehallitus sekä A olivat saattaneet jutun, p. 30.6.1978 oli todennut, että rautatiehallituksen oli katsottava tulleen A:n työnantajana kuulluksi jutussa vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n edellyttämällä tavalla, että rautatiehallitukselle oli aiheutunut kustannuksia vahinkoa kärsineille suoritetuista korvauksista 387 712,95 markkaa ja muuta KO:n päätöksessä todettua vahinkoa ja menetystä 1 399 730 markkaa eli yhteensä 1 787 442,95 markkaa, että Peltolalle, Peltokoskelle, Vedenjuoksulle, Unkerille, Terille, Niskaloille, Järviselle, Autiolle, Harjulalle ja Pilvilammelle oli aiheutunut KO:n päätöksessä mainitut kulut ja menetykset, että tapaturmavirasto oli suorittanut korvaukseksi Peltolalle, Peltokoskelle, Vedenjuoksulle ja Unkerille KO:n päätöksessä todetut 5 439,40 markkaa, että Räsänen oli onnettomuudessa saanut seuraavat vammat: vasemmanpuoleiset VI - VIII kylkiluun murtumat, oikean pohjeluun murtuman, oikean, os Zygomaticus-nimisen kasvoluun murtuman, aivotärähdyksen, ruhjehaavat oikeaan silmäkulmaan ja oikean ohimonseutuun ynnä 18.1.1976 viimeksi mainittujen ruhjevammojen aiheuttamien kaksoiskuvien näkemisen johdosta loukkaannuttuaan vasemmanpuoleisen III - VIII kylkiluun murtumat sekä että Räsäselle oli aiheutunut vahinkoa KO:n toteamat määrät paitsi pysyvästä viasta ja haitasta arvioidut 4 000 markkaa, että onnettomuus oli Miettiselle aiheuttanut kroonisen ristiselän ja vasemman alaraajan kiputilan sekä ristiselän tärähdysvamman jälkitilan ja että hänelle oli aiheutunut vahinkoa muutoin KO:n toteamat määrät paitsi kivusta ja särystä arvioidut 5 000 markkaa, sekä että Jyringille oli aiheutunut vahinkoa KO:n toteamat 818 markkaa. Vahingonkorvauksille oli laskettava korko vaatimusten esittämispäivästä.

A:n suoritettavia korvauksia, ottamalla huomioon aiheutettujen vahinkojen suuruus, A:n menettelyn laatu, hänen virka-asemansa, vahinkoa kärsineiden tarve ja muut olosuhteet, HO oli sovitellut vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin, 2 §:n ja 3 §:n mukaisesti, rautatiehallitukselle ja tapaturmavirastolle suoritettavien korvausten osalta kymmenenteen osaan sekä Peltolalle, Peltokoskelle, Vedenjuoksulle, Unkerille, Terille, Niskoloille, Järviselle, Autiolle, Harjulalle, Pilvilammelle, Räsäselle, Miettiselle ja Jyringille suoritettavien korvausten osalta puoleen korvausten kokonaismäärästä.

Peltolan, Peltokosken, Vedenjuoksun ja Unkerin oli katsottava olleen tapahtumahetkellä A:n nähden vahingonkorvauslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin sivullisten asemassa

Edellä selostetuilla perusteilla HO oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että A:n rautatiehallitukselle ja tapaturmavirastolle suoritettavat vahingonkorvaukset alennettiin, rautatiehallitukselle 178 744,29 ja tapaturmavirastolle 543,94 markkaan, mikä rautatiehallitukselle tuomittu korvaus oli suoritettava KO:n päätöksessä määrättyine korkoineen, että A:n Peltolalle, Peltokoskelle, Vedenjuoksulle, Unkerille, Terille, Niskaloille, Järviselle, Autiolle, Harjulalle ja Pilvilammelle maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset alennettiin, Peltolalle 500, Peltokoskelle 250, Vedenjuoksulle 350, Unkerille 500, Terille 250, Heikki Niskaselle 100, Kirsti, Rauno ja Arja Niskalalle ja Järviselle kullekkin 50 markkaan, Autiolle 85,50 markkaan, Harjulalle 165 ja Pilvilammelle 59 markkaan, vastaten A kuitenkin vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan tässä että lauseessa mainittujen korvausten suorittamisesta vain siitä määrästä, jota ei voitu saada vahingosta saman lain 3 luvun mukaan myös vastuussa olevalta rautatiehallitukselta sekä että rautatiehallituksen ja A:n yhteisvastuullisesti maksettavaksi tuomituista korvauksista korotettiin, Räsäselle pysyvästä viasta ja haitasta tuomittu korvaus 4 000 markaksi, joten hänen kärsimänsä vahingon määrä oli 7 700 markkaa, mistä oli vähennettävä rautatiehallituksen jo suorittamat 1 000 markkaa, ja Miettiselle kivusta ja särystä tuomittu 5 000 markaksi, joten hänen kärsimänsä vahingon määrä oli 10 600 markkaa, mistä oli vähennettävä hänen sairausvakuutuksen perusteella 21.11.1975 - 24.11.1976 väliseltä ajalta saamansa sairauspäiväraha, kuitenkin enintään hänelle työkyvyttömyyden aiheuttamasta menetyksestä harkitut 5 000 markkaa. Räsäselle, Miettiselle ja Jyringille aiheutuneiden vahinkojen, Räsäselle aiheutuneen vahingon 5 prosentin korkoineen 24.8.1976 lukien ja Miettiselle aiheutuneen vahingon 5 prosentin korkoineen 2.6.1976 lukien korvaamisesta vastasivat rautatiehallitus ja A yhteisvastuullisesti, rautatiehallitus täysimääräisesti ja A vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan, ellei korvauksia saatu perityksi rautatiehallitukselta, korvausvelvollisuutta sovitellen, vahinkojen puoleen määrään asti.

Räsänen, Miettinen ja rautatiehallitus sekä A pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset. Virallinen syyttäjä, Räsänen, Miettinen ja rautatiehallitus vastasivat A:n hakemukseen. Rautatiehallitus vastasi myös Räsäsen ja Miettisen hakemuksiin.

Eri mieltä olevin jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Lindholm: olen KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla muutoin paitsi niiden perustelujen osalta, jotka koskevat kysymyksestä A:n velvoittamisesta korvaamaan valtiolle tapaturmaviraston Peltolalle, Peltokoskelle, Vedenjuoksulle ja Unkerille tapaturmavakuutuslain nojalla suorittamat yhteensä 5 439 markan 40 pennin määräiset korvaukset. Tältä osalta katson, että vahingonkorvauslakiin sisältyviä työnantajan ja julkiyhteisön sekä työntekijän ja virkamiehen korvausvastuusta samoin kuin korvausvastuun jakaantumista koskevia säännöksiä on sovellettava myös silloin, kun vakuutuksenantaja tai vastaavassa asemassa oleva korvauksen maksaja, muun muassa tapaturmavirasto, jolle vahinkoa kärsineen oikeus vaatia vahingosta vastuussa olevalta korvausta on siirtynyt, tapaturmavakuutuslain 61 §:n 2 momentin nojalla vaatii korvausta vamman tuottajalta tai muulta korvausvelvolliselta. Kun tapaturmavirasto valtion virastona ja valtionrautatiet valtion laitoksena edustavat samaa julkisyhteisöä, katson, että tapaturmavirasto tarpeettomien mutkallisuuksien välttämiseksi on vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:ssä olevan säännöksen estämättä voinut kohdistaa korvausvaatimuksensa suoraan A:han sekä että A:n velvollisuus suorittaa tapaturmaviraston kanteesta korvausta valtiolle, jonka palveluksessa tekemällään virheellä hän on aiheuttanut tapaturmaviraston korvaamat vahingot, vahingonkorvauslain 4 luvun 3 §:n mukaan määräytyy saman luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti eli samalla tavalla kuin hänen velvollisuutensa suorittaa valtiolle korvausta valtionrautateiden kanteesta määräytyisi. Sen vuoksi päädyn myös puheena olevalta osalta KKO:n päätöslauselmasta ilmenevään lopputulokseen.

Oikeusneuvos Leivonen oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.